Kuka minä olen ja mikä on aitoa siinä mitä minä olen, ovat hyvin tavanomaisia kysymyksiä isojen muutosten äärellä. Pohdinnat liittyvät myös läheisiin ihmissuhteisiin, siihen kuinka ympärilläni olevat ihmiset vaikuttavat omaan hyvinvointiin?
Merkityksellistä pohdinnoissa on usein halu selvittää kenellä on valta omassa elämässä.
Mistä sitten voi tunnistaa mikä on oikeasti minua? Elämä voi olla niin täynnä elämää, ettei ehdi todella pysähtyä miettimään sitä, mikä on itselle tärkeää ja viekö toimintani kohti omia päämääriäni vai jonkun toisen minulle asettamia odotuksia?
Usein juuri stressi aiheuttaa kyvyttömyyttä tehdä valintoja. Tilanteen analysoiminen ja eri näkökulmien tutkiminen voi johtaa tuskastumiseen kun vaihtoehtojen moninaisuudesta syntyy epävarmuutta siitä mitä itse tahtoo.
Toisin näkeminen, on ensimmäisiä askeleita silloin, kun herää toive muutoksesta. Kun huomaa, että näin ei voi jatkua ja löytää motivaatiota lähteä etsimään uutta suuntaa. Ensimmäisiä merkkejä tästä voi olla turhautuminen, kyynisyys ja merkityksettömyyden kokemus tai uudet kokeilut, harrastukset, pyrähdykset uusiin kokemuksiin.
Lisääntynyt ahdistus ja koetun ahdistuksen voimakkuus kertovat siitä, kuinka tärkeästä muutostoiveesta on kysymys. Kun näitä tunteita pohditaan muutosvoimana ja ajatellaan, että tunteella olisi jotain hyvää sanottavaa se voisi kertoa, että näin ei voi jatkua ja on tärkeää, että suunta muuttuu. Ahdistuksessa voi nähdä jotain toisin. Se voi olla jotain joka tarkoittaa hyvää.
Toisin tahtominen, on seuraava vaihe, jossa harjoitellaan oman tahdon muodostamista. Oman tahtotilan löytämistä ja vahvistamista on harjoiteltava läpi elämän. Ympäristön muuttuessa, on sopeuduttava ja löydettävä uusia tahdon kohteita. Tahtoa voi harjoitella esimerkiksi tutkimalla omia arvoja ja itselle merkityksellisiä asioita. Tahto on tietoista haluamista ja sitoutunutta työskentelyä kohti valittua suuntaa.
Toisin tekeminen on vaihe, jossa jo pystyy toteuttamaan ja tekemään konkreettisia valintoja oman elämän suunnasta, ihmissuhteista, ja arjessa kykenee muuttamaan omaa käytöstä itse valitsemallaan tavalla.
Muutosprosessi kestää muutamia päiviä, viikkoja tai vuosia. Ihmisessä voi kulkea rinnakkain useita prosesseja samaan aikaan. Ahdistuksesta ja epämukavista tunteista voi löytää itselleen eräänlaisen kompassin, joka kertoo onko suunta oikea. On hyvä ulottaa tutkimuksia myös epämukavuusalueiden tuolle puolen. Jatka sitä, mikä toimii ja jos joku ei toimi, älä jatka sen tekemistä vaan jatka etsimistä.
Elämän valintatilanteisiin liittyy usein sitä, että harjoitellaan sanomaan ei. Aina ei tulla ajatelleeksi sitä että vähintään yhtä tärkeää on oppia sanomaan kyllä.
Silloinkin kun asiat ovat hyvin, on tärkeää voida todeta itselleen että tässä ja nyt on hyvä, minä valitsen tämän. Tietoisten valintojen toteuttaminen on vahvistavaa, vapauden toteuttamista käytännössä.
– Kirsi Pihlaja
